Unkarin leirikoulu 2007

Matka alkoi, kun kasa kummallisen näköisiä (ja hajuisia) matekisteja alkoi kasaantua Helsinki-Vantaan lentokentälle aikaisin aamulla synkkänä kesäkuun päivänä. Hetken epämääräisenä ryhmänä ympäriinsä möyrittyään he löysivät alpha-uroksensa Villen.

Kun matekistit oli saatu kasaan, alkoi muitten koululaisten metsästys! Hetken "brain-stromin" tuloksena saatiin aikaiseksi kuularilla piirretty "pii", jolla yritettiin kiinnittää huomio. Lopulta kuitenkin huomattiin eksyneen näköinen joukko nuoria, jotka lopulta osoittautuivat Kaurialan piilomatekisteiksi.

Kun turvatarkastuksesta oli päästy kunnialla läpi, (jotkin vähän kunniakkaamin kuin toiset...) niin tavattiin kolme joensuulaista, jotka olivat lentäneet Helsinkiin liittyäkseen meidän värikkääseen joukkoon.

Matka Budapestiin sujui ongelmitta varautuneessa ilmapiirissä, joka jo iltaan mennessä oli vaihtunut matekistilaiseen hilpeyteen. Ensimmäinen päivä meni nähtävyyksiä katsellessa, toisiin tutustuessa ja ihmetellessä, miksi huoneissa on hiustenkuivaajia. Käväisimme jopa illalla oopperassa katsomassa oopperan "Don Pasquale", joka laulettiin unkariksi. Koukkasimme myös puolalaiset opiskelijatoverimme paikalliselta rautatieasemalta päivän aikana.

Ensimmäisestä epäilyttävän näköisestä ja makuisesta keitosta selvittyään matekistit menivät iloisesti nukkumaan.

Toinen päivä meni samoissa merkeissä ympäriinsä juosten ja kummallisia keitoksia maistellen, suuremmitta välikohtauksitta pääsimme etenemään ympäri Budapestin ja lopulta takaisin nukkumaan.

Kolmantena päivänä alkoi matkamme oikeaan määränpäähämme, Balaton-järvelle. Matka taittui bussissa, mikä oli mukavaa vaihtelua Lapin matkan jälkeen. Aika ei kuitenkaan käynyt pitkäksi, kun saimme uusille ystävillemme opetettua vanhan klassikon, Mafioson. Iltapäivällä oli ensimmäinen matematiikan tunti, joka alkoi summilla! Tämän tunnin aikana allekkirjoittanut teki suurimman virheensä, eli vastasi kysymykseen. Tämän jälkeen opettaja tykästyi minuun, ja lausahdus "Do you se it??? Well Robi sees it!!" kuului liiankin usein... Paljon tapahtui sinä päivänä, sillä myös nykyään Unkarissa jo legendaksi muodostunut "FC Reindeer" perustettiin. Tämä joukko urhoollisia miehiä ja naisia haastoi unkarilaiset jalkapallojoukkueet tiukkaan mittelöön. Tämä ei suinkaan ollut ainoa suomalaisedustus tämänlaisissa turnauksissa, vaan Suomea edustettiin myös pingis-, tennis- sekä shakkiturnauksissa.

Toinen päivä edistyi mukavasti unkarilaisten opettajien opetustyyliin tottuessa. Jotkut yksinäiset äänet saattoivat lausahtaa "It's Jaakko Joki allover again!". Iltapäivä kulutettiin uimiseen ja yleiseen läkähtymiseen.

Päivät kuluivat ja matikkaa opittiin suuremmitta kommelluksitta. Fc Reindeer näytti unkarilaisille mistä suomalaiset on tehty ja päätyi lopulta toiseksi lohkossaan.

Englannin kielen taitoja hyväksikäyttämättä selviydyimme muutamalla karkealla saksan lauseella, jonka takia eräät paikalliset taisivat saada meistä suht brutaalin kuvan.

Päivät kuluivat, matematiikkaa opittiin, aurinko paistoi, ja varjossakin oli parhaimmillaan 37 astetta.

Lopulta kuitenki lähtö häämötti, ja kullanruskeat matekistit alkoivat raahautua kotiin päin. Kotimatkasta selviydyttyään suurin osa meni nukkumaan paitsi eräs urhea, joka meni Primaykiin kirjoittamaan artikkelia... Jonka olisi voinut tehdä seuraavana päivänä paljon paremmin. Silti halusin jakaa mahtavia kokemuksia ja toivon että myös muut kirjoittavat tänne ja muokkaavat sekä korjaavat kirjoitusvirheitä.

Kiitos kaikille matkasta! Robo