Ero sivun ”Diplomacy 17.9. 2006” versioiden välillä

Nykyinen versio 1. lokakuuta 2014 kello 20.07

Peli pelatiin Villen luona klo 12-22.

Pelaajat:

• Englanti: Mika Urtela
• Ranska: Ville Tilvis
• Saksa: Miika Nikula
• Venäjä: Atte Uronen (pelasi ensimmäistä kertaa)
• Itävalta-Unkari: Annika Piiroinen (pelasi ensimmäistä kertaa)
• Italia: Sanna Naapuri (pelasi ensimmäistä kertaa)
• Turkki: Juho Pakarinen

Kuvaus pelistä

Tähän sen voisi laittaa jokainen omin sanoin. Voisi jakaa vaikkapa osiin: alkupeli (vuodet 01-02), keskipeli (03-07 ?) ja loppupeli.

Itävalta-Unkarin kasvava epätoivo

Turvallisen liittolaisen Ranskan kannustamana I-U ryhtyi yhteistyöhön heikon Italian kanssa, joka tärisi tuskissaan ja huokaili juggernauttia. Turkki yritti kovasti saada sekä I-U:ta että Venäjää puolelleen - tuloksetta. Oivien diplomaatinkykyjensä ansiosta I-U onnistui puhumaan Venäjän Italian kanssa kohti Turkkia, joka näytti vuoden -02 paikkeilla kiitettävän heikolta.

Ennustettavien alueenjakokiistojen ja yleisen epäluottamuksen takia ennen Turkin täydellistä tuhoutumista tapahtui selkäänpuukottaminen I-U <-> Italia, joka antoi tarkoituksetta Turkille helppoa hengitystilaa. I-U järkyttyi syvästi Italian hyökkäyksestä, vaikka oli sodan alusta asti hautonut vastaavanlaista toimenpidettä Italiaa vastaan.

Keskipelissä Italia ja Venäjä olivat perin heikoilla, joten I-U keskittyi puolustautumaan epäilyttävää Turkkia vastaan. Turkki ei ollut ainoa epäilyttävä. Italian puukon pelästyttämänä I-U pitäytyi liittoutumasta kenenkään kanssa ja menetti tärkeitä alueita Turkin lähirannikolla. I-U teoretisoi ihan joka puolella mitä kieroimpia salaliittoja, joita ei koskaan tapahtunut.

Turkki voimistui voimistumistaan. I-U:lta meni joku ohi, ja se tyytyi poukkoilemaan edestakaisin välillä Saksa - rannikko Saksan tuimien ("Mitä ihmettä sä oikein luulet tekeväsi!") ja Turkin epämääräisten ("Jaa, jaa. No älä sä ainakaan tänne tuu") käskyjen ajamana. Yksittäisiä selkeitä taktisia verheitä I-U teki ainakin yhden rakentaessaan armeijan sijasta laivaston, jolla ei seuraavana vuonna tehnyt mitään ja jonka päätyi lopulta tuhoamaan.

Kun Turkki pääsi Venäjälle (siten uhkaamaan I-U:ta useammalta suunnalta), I-U:lla alkoi olla kusi sukassa. (Nyt molemmissa.) Keskipelin loppupuolella I-U:n neuvottelut rajoittuivat silmien räpsyttelemiseen Englannille, jolta ei tietenkään heltynyt tukea. Rankan ystävällismieliset neuvot puolustuksen suhteen olivat loppujen lopuksi hyödyttömiä - olihan tilanne jo menetetty. Liitto yhteen armeijaan kutistuneen Venäjän kanssa oli tosi voimakas. Loppupelissä I-U tyytyi lähinnä hämmentämään tilannetta. Tarkoituksellisen itsevarmat puheet oman puolustuksen vahvuudesta vaihtuivat hiljaiseen uikutukseen ja emmätiiään.

Joitakin vuosia myöhemmin, esimmäisten lentokoneiden valmistuttua, entiset itävalta-unkarilaiset muuttivat joukolla Suomeen ja perustivat mustaa makkaraa valmistavan tehtaan. Punainen ydinkärki katosi mystisesti.

Saksalaisen näkemys

Peli alkoi lupaavasti. Tehokkaasti toimiva, joskin hiukan epävarma liitto Englannin kanssa löi Ranskan polvilleen parin ensimmäisen vuoden aikana. Pohjolassa Venäjä epäonnistui puolustamaan itseään Englannin pientä joukkiota vastaan, ja idässä Italian, Itävallan ja Venäjän päättäväinen liittouma soti Turkkia vastaan pysyen erossa lännen asioista.

Turkin täydellinen tuhoutuminen olisi tuskin ollut yhdenkään läntisen valtion etujen mukaista - ainakin Saksa halusi pitää Itävallan ja Italian kiinni etelässä vielä Ranskan valloittamisen ajan - joten Italian ja Itävallan välille yritettiin kylvää epäluottamusta. Tämä toimi tai sitten ei. Joka tapauksessa Turkin tuho estyi eivätkä sulttaanin armeijat enää jatkossa joutuneet perääntymään, joskin niiden eteneminen oli aluksi hidasta.

Viime hetkellä ennen Ranskan kaatumista houkutus kävi Englannille liian suureksi, ja Saksa menetti liittolaisensa. Ranskan viimeiset keskukset Espanjassa olisivat tarjonneet Englannille pääsyn Välimerelle, ja vaikka Saksa olisikin saanut huomattavan vahvan aseman mantereella ja idässä, oli keisari pelin aikana ja edelleen sitä mieltä, että Englannin ratkaisu vei soolovoiton mahdollisuuden kaikilta ehkä Turkkia lukuunottamatta. Idässä Venäjä oli käytännössä tuhottu Englannin ja Turkin toimesta ja etelässä Turkki eteni tasaisesti mutta varmasti Italian ja Itävällan kuluttaessa resursseja toisiaan vastaan.

Englannin puukosta huolimatta Saksa piti armeijansa ennemmin Ranskassa kuin kotimaata puolustamassa - tämä oli viimeinen yritys estää tasapeliaseman syntyminen, Englannin pohjoinen voima kun tarkoitti käytännössä sitä, että Saksa ei yhtaikaa Englannin ja Turkin kanssa selviäisi. Ranskan ja Englannin yhteistoiminta yhdessä idästä pakenevan venäläisen ja Itävallan täysin käsittämättömän (tämä olisi pitänyt ymmärtää Ranskan masinoimaksi) [kjäh kjäh -Ville] häirintätoiminnan kanssa vei Saksalta viimeisenkin mahdollisuuden selvitä itsenäisenä. Epävarmuus Ranskan ja Englannin välillä tosin mahdollisti optimismin ja pitkän sinnittelyn, mutta keskusvaltojen kohtalona oli musertua tasaisesti etenevän Turkin ja läntisten valtioiden väliin.

Ranskan täpärä pelastuminen

Pelin alku oli Ranskalle huono. Englanti marssi kanaaliin ja neuvottelut molempien länsivaltojen kanssa sujuivat huonosti. Ensimmäinen taktinen virhe oli antaa Saksan ottaa Belgia. (Toivoin Saksasta vielä liittolaista.) Kun Englanti syksyllä ajeli Atlantille ja Saksa rakensi armeijoita, tilanne näytti synkältä.

Vuonna '02 Saksa ja Englanti hyökkäsivät yhteisvoimin, ja aloin olla epätoivoinen varsinkin, kun itä oli keskittynyt Turkin kaatoon ja Venäjän voima pohjoisessa oli olematon.

Tässä kohtaa ajattelin jotenkin sumeasti: toisaalta luovutin alueitani Saksalle toivoen muiden pelästyvän mustien nappuloiden määrää ja tulevan apuun, toisaalta aloitin vastahyökkäyksen Englantiin. Näin jälkeenpäin ajatellen Pariisin lahjoittaminen Saksalle ei antanut mitään etua.

Liikkeeni toi kuitenkin onnen kaupalla haluttuja tuloksia, kun riitaisat Englanti ja Saksa ryhtyivät tappelemaan keskenään entistä enemmän. Vuoden '03 syksyllä tein viime hetkessä herrasmiessopimuksen Englannin kanssa ja lopetin vihollisuudet. Minulla oli jäljellä Brest, Portugali ja Espanja.

Tästä eteenpäin yritin olla kaveria sekä Englannin että Saksan kanssa ja ajaa samalla Saksalaiset pois Ranskan maaperältä. Onnistuin vihdoin, kun puskin kanaliin ja laivasin viimeisen saksalaisen Walesiin. Tämän jälkeen suljin Saksan vastaisen rajan, yritin sopia Englannin kanssa ja ryhdyin vaivihkaa tukemaa hyökkäystä Saksaan.

Englannin hyökkäyksen uhka ja hidas eteneminen Saksan suunnalla estivät laajentumispyrkimykset varsinkin, kun Turkkilaiset alkoivat edetä uhkaavasti kohti Gibraltaria. Vasta Englannin luovuttua soolon tavoittelusta uskoin vihdoin jääväni henkiin ja sain osani Turkin vastaisesta pattilinjasta.

Turkkilaisten tarina

Ensimmäiset vuodet eivät Turkin kannalta olleet kovin lupaavia. Itävalta-Unkarin kanssa sovittiin aselevosta, ja yhteisistä tulevaisuuden näkymistä. Tarkoituksena oli ensin jakaa Balkan, ja sitten laajeta yhteistuumin. I-U kuitenkin petti lupauksensa ja päätyi tukemaan Italian Kreikkaan, vaikka aikaisemmin oli sovittu että Kreikka kuuluu turkille. Samaan aikaan myös Venäjä (jonka kanssa Turkki oli lupautunut työskentelemään uutterasti yhteisten päämäärien saavuttamiseksi) osoittautui vihamieliseksi. Tietenkin Turkin vastaisessa rintamassa oli mukana myös Italia - jonka kanssa oli sovittu aselevosta ja yhteistyöstä.

Turkin diplomaattinen johto yritti saada naapurivaltioiden päämiehet vakuuttuneiksi siitä, että sota ei olisi kenellekään hyvä vaihtoehto, ja että sovussa eläminen onnistuisi kyllä. Mutta tämä ei naapurivaltoja vakuuttanut, vaan nämä uhkasivat jyrätä Turkin maan tasalle, ja vielä nauroivat päälle. Tämä ei tietenkään jättänyt Turkille vaihtoehtoja, ja niinpä oli maassa julistettava hätätila.

Apua aneltiin jopa katalilta Länsi-Eurooppalaisilta, mutta äkkiä kävi selväksi että sieltäkään ei olisi tulossa apuja. Niinpä Turkin diplomaatit keskittyivät luomaan epäsopua ja hämmennystä vihollisten leirissä sillä välin, kun Turkin sotastrategit kokoontuivat pohtimaan parasta tapaa ylivoimaisen vihollisen pysäyttämiseksi.

Ylivertaisella taktisella osaamisella ja sitkeällä puolustautumisella urheat Turkkilaiset onnistuivatkin pysäyttämään monin verroin vahvemman vastustajan. Kun Turkki lopulta oli päässyt taistelussa niskan päälle, syntyi vastustajien leirissä hätä ja hämmennys, ja lopulta katalat valloittajat kääntyivät toisiaan vastaan, näin vain nopeuttaen Turkin voittokulkua.

Lopulta Turkki nielaisi sekä Itävalta-Unkarin, Venäjän että Italian, ja juuri kun katseet oli suunnattu kohti länttä, kävi ilmi että katala Englanti muodostikin liiton Ranskan kanssa. Tämä liitto oli juuri ja juuri riittävä takaamaan pattilinjan syntymisen, ja näin Turkin oli tyytyminen kolmen hengen tasapeliin.

Tilastot

Keskukset

Kevät 03

Ranska on luovuttanut Pariisin Saksalle ja hyökännyt Englannin kimppuun. Turkki on ahdingossa. Venäjä menetti Pietarin. Itävalta-Unkari rakensi laivan, mitä katui myöhemmin.

Lopputilanne

Tässä tilanne, johon peli olisi päättynyt, jos sitä olisi pelattu vielä muutama vuoro. Englannin ja Ranskan pattilinja on murtamaton, ja Turkki jää 17 keskukseen.